Ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista uutisoidaan lähes päivittäin. Maapallon keskilämpötilan nousu aiheuttaa haittaa niin ihmisen hyvinvoinnille kuin luonnon monimuotoisuudelle. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on mahdotonta, mutta sitä pyritään hillitsemään minimoimalla maapallon keskilämpötilan nousua. Ilmastonmuutoksen hillintään liittyvistä toimista on tehty poliittisia sitoumuksia globaalisti, EU-tasolla ja kansallisesti. EU esimerkiksi on sitoutunut vähentämään alueellaan syntyviä nettokasvihuonekaasupäästöjä 55 % vuoteen 2030 mennessä ja olemaan hiilineutraali vuonna 2050. Suomen ilmastolakiin on kirjattu tavoite hiilineutraaliudesta jo vuonna 2035.

Jotta kunnianhimoisiin poliittisesti asetettuihin ilmastotavoitteisiin päästään, on päästöjen vähentämisen lisäksi kasvatettava hiilinieluja. Yksi tunnistettu mahdollisuus on maankäyttösektorilla tehtävät eloperäisiä hiilinieluja (metsät ja maaperä) lisäävät toimet. Satafoodin "Pajuarvoketjuista uutta liiketoimintaa" -hankkeessa kootaan tietoa maankäyttösektorin hiilinielujen kasvattamisesta pajuviljelmien avulla ja tätä kautta mahdollisesti avautuvista ansaintamahdollisuuksista.

Pajun hiilensidonta ja ilmastovaikutus

Pajun nopea kasvu ja syvät juurakot tekevät siitä tehokkaan hiilensitojan. Osa sitoutuneesta hiilestä varastoituu juuriin ja maaperään, osa puu- ja lehtimassaan, joka siirtyy korjuun yhteydessä jatkokäyttöön. Pajuviljelmän hiilinielua laskettaessa on kuitenkin huomioitava biomassaan ja maaperään sitoutuvan hiilen lisäksi viljelmän perustamisesta aiheutuva hiilipäästö sekä viime aikoina paljon keskustelua herättäneet maaperän päästöt. Hiilimarkkinoilla myytävien hiilidioksidiekvivalenttitonnien tuottaminen edellyttää muun muassa, että toimenpiteen hiilensidonta ylittää sen aikana syntyvät päästöt ja että sidonta on pysyvää.

Pajuviljelmän kohdalla hiilivaraston pysyvyys riippuu esimerkiksi siitä, mihin tuotettu pajubiomassa käytetään. Jos pajubiomassa hyödynnetään suoraan energiaksi, palautuu energiantuotantoon käytetyn pajubiomassan sisältämä hiili nopeasti takaisin ilmakehään, ja pitkäaikaista hiilivarastoa syntyy vain pajuviljelmän juuristoon ja maaperään.

Pajuviljelmän maaperästä voi syntyä myös hiilipäästöjä maaperän orgaanisen aineksen hajotessa. Esimerkiksi turvepelloilla tai entisillä turvetuotantoalueilla, jotka on ojituksilla kuivattu, turpeen hapellinen hajoaminen hiilidioksidiksi jatkuu, vaikka alueelle perustettaisiin pajuviljelmä. Tällainen viljelmä ei välttämättä tuota ilmastohyötyä. Kivennäismailla tilanne voi olla toinen. Ja mikäli turvealueen vedenpinta nostettaisiin lähelle maanpintaa ja viljeltäisiin pajua kosteikkoviljelmällä, turpeen hapellinen hajoaminen pysähtyisi ja maaperän hiilipäästöt pienenisivät. Pajun kosteikkoviljely turvemailla olisikin tutkimusten mukaan potentiaalinen keino turvemaiden päästöjen pienentämiseksi.

Paju on tehokas ravinteiden sitoja ja pajun runsas juuristo hillitsee eroosiota. Näiden vesistöhyötyjen lisäksi paju on kevään aikaisena kukkijana tärkeä pölyttäjille. Paju on näiden moninaisten ekosysteemihyötyjen takia Suomen luonnon avainlaji (1). Pajuviljelmät tuottaisivat siis ilmastohyötyjen lisäksi muitakin ympäristöhyötyjä. Suomessa pajunviljely ei kuitenkaan ole toistaiseksi ollut kannattavaa liiketoimintaa. Voisiko pajuviljelmän hiilensidonnasta maksettava rahallinen korvaus tuoda tilanteeseen muutosta? Toistaiseksi toimivaa ansaintamekanismia tähän ei ole syntynyt.

Hiiliviljelyn markkinoita rakennetaan sääntelyn kautta

Maankäyttösektorilla hiilinieluja kasvattavat toimet ovat tähän mennessä tarjonneet ansaintamahdollisuuksia vapaaehtoisen päästökompensaation markkinoilla. Vapaaehtoisen päästökompensaation markkinoilla myytävät, maankäyttösektorilla sidotut hiilidioksiditonnit eivät kuitenkaan näy Suomen kasvihuonekaasutaseessa, koska niitä ei lasketa mukaan kansalliseen inventaarioon. Lisäksi kompensaatiomarkkina on kärsinyt uskottavuuden puutteesta, ja markkinoilla onkin tarjolla varsinaisen päästökompensaation sijaan yhä enemmän ns. ilmastoväittämiä. Kehittyvillä hiilimarkkinoilla on näistä syistä nähty tarvetta selkeälle sääntelylle ja yhteisille pelisäännöille ja sellaisia ollaan nyt kehittämässä globaalisti, EU-tasolla ja kansallisestikin. Kehittyvä sääntely voi mm. vauhdittaa vapaaehtoista päästökompensaatiomarkkinaa ja avata mahdollisuuksia pajun kosteikkoviljelyn hiilensidonnan kaupallistamiselle.

Vuonna 2024 voimaan tulleen EU:n CRCF-asetuksen tavoitteena on kehittää yhteinen perusta hiilensidonnan mittaamiselle, raportoinnille ja todentamiselle, jolloin CRCF-sertifioiduilla hiilensidontatoimenpiteillä voidaan tuottaa ns. CRCF-sertifioituja ilmastoyksiköitä. Tietyt hiiliviljelytoimet hyväksytään asetuksessa pysyviä hiilenpoistoja tuottaviksi toimiksi, joilla voidaan tuottaa sertifioituja CRCF-ilmastoyksiköitä. Asetus ei varsinaisesti määrittele mekanismeja, joilla CRCF-ilmastoyksiköillä käydään kauppaa, mutta mahdollisesti ilmastoyksiköitä voisi sisällyttää esim. EU:n päästökauppaan, maataloustukiin ja kestävyysraportointiin (CSRD).

Ilmastoyksiköt pitää tuottaa CRCF-asetuksen myöhemmin vahvistettavien, hyväksyttyjen menetelmien mukaisesti. Ensimmäisten metodologioiden odotetaan valmistuvan vuonna 2026, jolloin myös CRCF-sertifioitujen ilmastoyksiköiden tuotanto voisi teoriassa alkaa. CRCF-sertifioituja ilmastoyksiköitä voi tulevaisuudessa tuottaa esimerkiksi hiiliviljelyn keinoin, kuten metsityksellä, turvemaiden ennallistamisella ja uudelleen vettämisellä, peltometsätaloudella sekä maaperän hiilivarastoa ylläpitävillä viljelykäytännöillä. (2) Pajun viljely turvemailla nostetulla vedenpinnalla on nähty potentiaalisena turvemaiden vettämiseen liittyvänä hiiliviljelymenetelmänä, jolla voi tulevaisuudessa olla edellytyksiä tuottaa CRCF-ilmastoyksiköitä (3). Muiden CRCF-asetuksen hiiliviljelymenetelmien osalta pajuviljelmän tilanne on epävarmempi: Pajuviljelmä ei varsinaisesti ole metsä vaan lyhytkiertopuuviljelmä, joten paljon riippuu siitä, onko pajuviljelmällä edellytyksiä täyttää metsityksen tai peltometsätalouden CRCF-kriteerit ja niihin liittyvät laskentasäännöt.

Toinen hiilimarkkinoita vauhdittava sääntelymekanismi on samaan aikaan CRCF-sääntelyn kanssa kehittyvät valtioiden väliset hiilikompensaatiomarkkinat, joilla valtiot voivat ostaa sertifioituja hiilensidontayksiköitä ja käyttää niitä omien päästöjensä hyvittämiseen. Kyseessä on Pariisin ilmastosopimuksen 6. artiklan mukainen hiilikompensaatiojärjestelmä, ns. PACM (Paris Agreement Crediting Mechanism). Mekanismi mahdollistaa valtiolle omien päästöjen kompensaation kautta: Valtio voi rahoittaa sertifioitua ilmastotoimenpidettä jossain toisessa valtiossa ja laskea tällä tavoin hankitut ilmastoyksiköt Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseen. Vaikka Suomi on tällä hetkellä sitoutunut vähentämään päästöjään ainoastaan kotimaisin keinoin, voi PACM-mekanismi tarjota ansaintamahdollisuuksia myös suomalaisille hiilensidontatoimien toteuttajille (4).

Kolmas mahdollinen pajuviljelmän hiilensidontaan liittyvä taloudellinen kannustin saattaa muodostua polttoaineen jakeluvelvoitteen joustomekanismin kautta. Suomessa biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta voidaan täyttää myös hyväksyttävillä hiilinielutoimilla (VNa 364/2025). Tämä tarkoittaa, että joustomekanismissa ei ole kyse enää vain siitä, kuinka monta megawattituntia uusiutuvaa energiaa on myyty, vaan lisäksi fossiilisten polttoaineiden myynnistä syntyviä hiilipäästöjä voidaan kompensoida hyväksytyillä, Suomessa toteutetuilla päästövähennyksillä. Bioenergia ry esitti asetusluonnokseen antamassaan lausunnossa lyhytkiertopuiden viljelyä yhdeksi hyväksyttäväksi kompensaatiomekanismiksi (5). Lyhytkiertopuiden viljelyä ei kesäkuun lopussa voimaan tulleessa asetuksessa kuitenkaan ole erikseen mainittu, mutta mahdollisesti se voisi sopia 1 §:n momenttiin 10) muut kuin 1–9 kohdassa mainitut päästövähennysten, hiilensidonnan ja hiilivaraston ylläpitotoimet taakanjako- ja maankäyttösektorilla. Tämä voisi tulevaisuudessa mahdollistaa esimerkiksi energiayhtiöiden osallistumisen pajuviljelmien tukemiseen osana omaa ilmastovastuuta tai sääntelyn velvoitteiden täyttämistä.

Pajuviljelmillä tuotettavat ilmastoyksiköt ja kehitystarpeet

Hiilensidonta nousee yhä vahvemmin esiin sääntely- ja tukimekanismeissa. CRCF-asetus osoittaa, että hiiliviljelylle halutaan luoda taloudellisia kannustimia unionin sisällä. Samalla PACM-mekanismi pyrkii vauhdittamaan kansainvälisiä kompensaatiomarkkinoita.

Vapaaehtoisen kompensaation markkinoilla toimii jo yrityksiä, kuten esimerkiksi Agreena ja Maanvaalija, jotka sertifioivat ja välittävät tietyillä maa- ja metsätalouden hiilensidontatoimilla tuotettavia ilmastoyksiköitä. Pajuviljelmän hiilensidontaan ja mahdollisiin ansaintamekanismeihin liittyen moni asia on kuitenkin vielä epäselvää: Konkreettisia laskentamalleja pajuviljelmän hiilensidonnan kaupallistamiseksi ei vielä ole. Mahdollisesti CRCF-asetuksen metodologioiden myötä niitä tulee kehittymään.

Tällä hetkellä allekirjoittaneen tulkinnan mukaan näyttää siltä, että ainoa mahdollisuus tuottaa CRCF-ilmastoyksiköitä pajuviljelmän avulla tulee olemaan nimenomaan pajun kosteikkoviljely ja tähän tullaan kehittämään laskentamalleja. Kosteikkoviljelyn ilmastovaikutusten laskentamallien kehittämistä varten tarvitaankin nyt ja tulevaisuudessa enemmän mitattua ja vertailukelpoista tietoa erilaisten turvemailla toteutettavien kosteikkoviljelytoimien ilmastovaikutuksista – myös pajun viljelyn osalta. Lisäksi laskentamallien kehittymisen seuranta on tärkeää.

Olisi tärkeää tarkastella CRCF-metodologioiden kehityksessä myös sitä, mahdollistaako CRCF-asetus ilmastoyksiköiden tuottamisen myös metsänpohjille, joutomaille tai hylätyille pelloille perustettavilla pajuviljelmillä. Tähän vaikuttaa ainakin se, täyttääkö pajuviljelmä metsityksen tai peltometsätalouden kriteerejä ja soveltuvatko em. kriteerien laskentasäännöt pajuviljelmälle. Olisi toivottavaa, että CRCF-asetus tunnistaisi paremmin myös lyhytkiertopuiden potentiaalin yhtenä hiiliviljelyn muotona. Myös tästä näkökulmasta katsottuna on tärkeää osallistua aktiivisesti pajunviljelyyn liittyvän tiedon tuottamiseen ja pilotointiin.

Kirjoittaja: Katri Juva, kiertotalousasiantuntija, Satafood.

Lähteet:

1) Suomen Luonnonsuojeluliitto. 2024. Kiitos paju! - Lähetä palautetta pajujen puolesta omaan kuntaasi. Saatavilla: https://www.sll.fi/ajankohtaista/kiitos-paju-laheta-palautetta-pajujen-puolesta-omaan-kuntaasi/

2) Carbon Gap LTD. 2024. Carbon Removals and Carbon Farming Regulation (CRCF). Saatavilla: https://tracker.carbongap.org/policy/crcf/

3) Maanavilja, L. 2025. Hiilimarkkinat suonpohjien kosteikkoviljelyssä. Saatavilla: https://mediafiles.fi/fi/share/folder/7125c517-da3e-428a-a04e-ce1fe3d4d1be/761?file=64075

4) Kaskinen, T., Rinne, P., Säkkinen, T. 2025. Hiilimarkkinamekanismi tarjoaa Suomelle kustannustehokkaita päästövähennyksiä ja vientimahdollisuuksi [mielipidekirjoitus Kauppalehti 23.3.2025]. Luettavissa: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/46d2b688-3221-4ca1-9c0d-666ab29e2e43

5) Bioenergia ry. 2025. Bioenergia ry:n lausunto asetusluonnoksista: 1) Luonnos valtioneuvoston asetukseksi jakeluvelvoitteen joustomekanismista sekä 2) luonnos valtioneuvoston asetukseksi maankäyttösektorin toimien voimaantulosta. Saatavilla: https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/ParticipationNonJsShowReport?proposalId=3b7ebcd1-f5d2-4e63-aa45-74387c2326ad

Pajuarvoketjuista uutta liiketoimintaa