Mehiläiset ovat selvinneet pitkästä, tasaisen kylmästä talvesta pääosin hyvin, ja varhainen kevät on vahvistanut pesiä entisestään. Alkava mehiläistenhoitokausi näyttää lupaavalta, kunhan sää suosii kukintaa, parveilu pysyy kurissa ja tarhaajat pysyvät pesien kehityksen tahdissa.

Mehiläisalan kouluttaja ja tarhaaja Lauri Ruottinen kuvailee kulunutta talvea napakaksi, mutta mehiläisten kannalta suosiolliseksi.

– Monet saattavat ajatella, että mehiläiset kärsivät pitkästä kylmästä jaksosta, mutta näin ei ole. Tasainen kylmyys ja pakkanen eivät ole mehiläisille haitallisia. Huonompi juttu on lämpötilan jatkuva vaihtelu, Ruottinen sanoo.

Tavallisesti noin 10–15 prosenttia mehiläisistä menetetään talven aikana, eikä kulunut talvi poikennut tästä merkittävästi. Eri puolilta Suomea ei myöskään ole raportoitu poikkeuksellisia ongelmia tai laajoja menetyksiä.

Nopea kevät vauhditti kehitystä

Aikainen kevät on vauhdittanut pesien kasvua ja aikaistanut kukintaa. Mehiläiset pääsivät nopeasti hyödyntämään ensimmäisiä ravintokasveja, kuten pajuja.

– Kun pajun kukinta oli ohi, mehiläiset olivat jo hyvin vahvassa kunnossa. Kevätkehitys on ollut harvinaisen nopeaa, Ruottinen kertoo.

Pesien nopea vahvistuminen on tuonut mukanaan myös haittapuolen, poikkeuksellisen aikaisin alkaneen parveilun. Kun osa mehiläisistä karkaa perustamaan uutta yhdyskuntaa, aiheuttaa se tarhaajalle ylimääräistä työtä ja mahdollisia tuotantotappioita.

– Parveilussa menetetään mehiläismassaa ja keruuvoimaa. Jos mehiläiset roikkuvat puun oksilla, ne eivät kerää hunajaa, Ruottinen kiteyttää.

Koska ilmiö on alkanut tavallista aiemmin, siihen ei ole kaikkialla ehditty varautua. Siksi pesien tarkka seuranta on nyt erityisen tärkeää.

Varhainen kevät on aikaistanut myös kasvien kukintaa, joten mehiläispesien siirron ajoituksessa on oltava tarkkana silloin, kun pesiä siirretään hedelmä- ja marjaviljelmille varmistamaan mahdollisimman tehokas pölytys.

– Oikea hetki siirtää mehiläiset pölyttämään on silloin, kun ensimmäiset kukat ovat avautumassa. Jos kukinta on jo loppusuoralla, vaikutus satotasoon jää vähäiseksi, Ruottinen sanoo.

Tällä hetkellä pölytyksen näkymät ovat hyvät. Pesät ovat vahvoja ja mehiläisiä riittää työhön. Se luo hyvän lähtökohdan satokaudelle.

Sää ratkaisee, osaaminen täydentää

Vaikka mehiläiskauden alku näyttää lupaavalta, lopullinen hunajasato ratkeaa vasta kesän aikana. Sää on edelleen tärkein yksittäinen satoon vaikuttava tekijä.

– Vuosien väliset erot johtuvat eniten sääoloista. Kuivuus on riski, sillä jos maassa ei ole riittävästi kosteutta, kukat eivät eritä mettä. Se näkyy suoraan hunajasadossa, Ruottinen sanoo.

Monimuotoiset elinympäristöt kestävät kuivuutta paremmin kuin laajat yksipuoliset viljelyalueet, minkä vuoksi yhä useampi tarhaaja panostaa pölyttäjäystävällisiin kasveihin ja elinympäristöjen monipuolistamiseen.

Sää ei kuitenkaan yksin ratkaise onnistumista. Ruottinen korostaa, että tarhaajan ammattitaito on erityisen tärkeää vaihtelevissa oloissa. Ennakointi ja nopea reagointi auttavat hyödyntämään hyvät olosuhteet ja vähentämään riskejä.

– Pesien kehityksen seuranta, parveilun hallinta ja oikea-aikaiset hoitotoimenpiteet ovat nyt tärkeimpiä asioita, Ruottinen muistuttaa.

Mehiläistarhat voivat tällä hetkellä katsoa alkavaan kauteen luottavaisesti. Talvi ei aiheuttanut merkittäviä menetyksiä, pesät ovat vahvoja ja pölytystyöhön lähdetään hyvästä tilanteesta.

– Odotukset ovat ihan hyvät, Ruottinen summaa, mutta muistuttaa myös varautumisesta heikompaan satovuoteen.

– Jos mehiläisillä ei ole hunajaa kerättäväksi, niin aina voi miettiä, että tekisikö uusia mehiläispesiä ja laajentaisi toimintaa sillä tavalla. Hankkisi näin pääomaa lisää sinne tarhalle tulevaisuutta varten.

Mehiläistalouden kasvupolut