Voisiko talousmetsää nopeammin kasvava pajuviljelmä tarjota ratkaisuja moniin maaseudun, ympäristön ja biotalouden haasteisiin? Lyhytkiertoviljelyllä on potentiaalia täydentää metsäteollisuutta ja tarjota uusia ratkaisuja turpeen korvaamiseen, hiilensidontaan ja ravinnekiertoon. Olisiko nyt aika nähdä ojanvarsien tukkeena tunnettu paju valtavana liiketoimintamahdollisuutena vihreästä biotaloudestaan tunnetulle Suomelle?

Etsimme jatkuvasti uusia, kestäviä ratkaisuja talouden ja ympäristön kehittämiseen. Tarvitsemme uusia kotimaisia raaka-aineita ja liiketoimintamalleja. Satafoodin Pajuarvoketjuista uutta liiketoimintaa -hanke keskittyy juuri näihin haasteisiin selvittämällä pajun kasvatusketjun ja siihen perustuvien tuotteiden taloudellisia ja ekologisia edellytyksiä.

Pajunviljely pähkinänkuoressa

Viljelyyn jalostettu paju istutetaan koneellisesti pistokkaina muokattuun ja lannoitettuun peltoon, istutustiheyden ollessa 10 000–20 000 pistokasta hehtaarille. Kasvusto elää yli 20 vuotta, ja satoa korjataan 3–7 vuoden välein, eli 3–7 kertaa yhden viljelykierron aikana. Sadonkorjuun jälkeen paju vesoo voimakkaasti, mikä on haluttu ominaisuus biomassan kasvun lisäämiseksi. Lisälannoitus tehdään aina sadonkorjuun jälkeen. Kaikki työvaiheet on koneellistettu ja ne voidaan suorittaa tavallisella maataloustraktorilla.

Jalostetun pajun kasvunopeus on omaa luokkaansa: se tuottaa 5–12 kuivatonnia hehtaarilta vuodessa, kun tavanomainen talousmetsä kasvaa 3–6 kuivatonnia. Pajuviljely onkin kiinnostava vaihtoehto etenkin entisille turvekentille ja vaikeasti hyödynnettäville lohkoille, jotka eivät ole houkuttelevia tavanomaiseen peltoviljelyyn. Paju sietää hyvin märkiä olosuhteita, mutta happamat turvemaat vaativat lisäkalkitusta tai tuhkalannoitusta.

Pajun monipuoliset liiketoimintamahdollisuudet

Pajun käyttöpotentiaali on yllättävän laaja. Se ei kilpaile perinteisen metsäteollisuuden kanssa, vaan avaa kokonaan uuden liiketoiminta-alueen.

Materiaalina haketettua pajua voidaan käyttää esimerkiksi:

• Biohiilenä: huokoisena puuna paju sopii erinomaisesti biohiilen valmistukseen. Biohiiltä voidaan käyttää maanparannukseen, ravinteiden suodattamiseen ja sitomiseen sekä fossiilisen hiilen korvaamiseen teollisuudessa. Esimerkiksi Outokumpu aikoo korvata fossiilista koksia biohiilestä valmistetulla koksilla, ja näin vähentää hiilidioksidipäästöjään.
• Turpeen korvaajana: Tanskassa, jossa metsävarat ja turvesuot loistavat poissaolollaan, on kehitetty kompostointiprosessi, jossa pajuhaketta, apilaa ja lantaa yhdistämällä syntyy korkealaatuista kasvualustaa ja kuiviketta. Pajukompostin vedensitomiskyky ja toimivaksi todetut kasvualustaominaisuudet voivat tarjota korvaajan turvetuotteille – erityisesti kasvihuone- ja eläintuotannossa.
• Energiana: Pajua voidaan käyttää sähkön ja lämmön tuotannossa.

Lisäarvoa kuoresta: Pajun kuori sisältää bioaktiivisia yhdisteitä (esim. parkkihappoja), joita voidaan hyödyntää huippulaadukkaan ja ekologisen kasviparkitun nahan valmistuksessa, kosmetiikassa ja lääketeollisuudessa. Kaikille tuttu aspiriini on alun perin kehitetty pajun sisältämästä salisyylihaposta, joka auttaa kuumeen ja lihaskipujen hoitoon.

Paju ja ekosysteemipalvelut

Paju tarjoaa runsaasti ekosysteemipalveluita, joista monet tulevat viljelyn sivutuotteena. Paju sitoo runsaasti hiiltä sekä kasvustoonsa että juuristoonsa. Hiilidioksidiksi muutettuna hehtaari pajua sitoo yhteensä noin 15 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Juuret sitovat hiiltä lyhytaikaisesti ja hajoavat vähitellen humukseksi, parantaen maaperän kasvukuntoa. Pajun rungosta jalostettu biohiili sitoo hiiltä pitkäaikaisesti, jopa satoja vuosia. Pajun hiilensidontakyvyssä on erinomainen potentiaali myös kaupalliselle hiilensidonnalle, eli ns. hiilikrediittien myymiselle. Esimerkiksi suuryritykset voivat kompensoida päästöjään ostamalla hiilikrediittejä.

Pajulle on ominaista runsas ravinteiden ja veden tarve sekä kyky imeä itseensä ja joissain tapauksissa hajottaa veteen liuenneita haitta-aineita. Tämän fytoremediaatioksi kutsutun ominaisuuden ansiosta paju soveltuu erinomaisesti haastavienkin ravinnelähteiden käyttämiseen, kuten jätevesilietteen kierrättämiseen. Pajua voidaan myös käyttää pilaantuneen maaperän puhdistamiseen.

Paju metsäteollisuuden täydentäjänä

Pajua ei käytetä sellun tai rakennuspuun raaka-aineena – sen puuaine on huokoista, kuoriosuus suuri ja kasvusto pensasmainen/oksainen. Juuri tämä tekee siitä mielenkiintoisen: paju toimii siellä, missä havupuu ei ole taloudellisesti tai ekologisesti järkevä valinta.

Lyhyt kiertoaika, nopea kasvu ja säännöllinen sadonkorjuu tekevät pajuviljelystä myös taloudellisesti eri luokan investoinnin kuin perinteinen metsätalous. Metsä uudistetaan 60–100 vuoden välein ja tuloja kertyy harvoin. Pajulla taas päästään tuottavaan viljelyyn jo 3-4vuodessa, ja takaisinmaksuaika on 6–12 vuotta. Tarkemmin näitä kannattavuuden reunaehtoja selvitämmekin hankkeessamme.

Miksi juuri nyt on pajun aika?

Aiemmat yritykset pajuliiketoiminnassa ovat tyrehtyneet monista eri syistä, kuten halvan energian, turpeen runsaan saatavuuden ja metsätalouden sivuvirtojen vuoksi, sekä epäonnistuneiden viljelykokeiden johdosta. Toimintaympäristössä on kuitenkin tapahtunut merkittäviä muutoksia:

• Poliittisista syistä turpeen käyttö vähenee ja tilalle tarvitaan korvaavia materiaaleja.
• Energian ja fossiilisten lannoitteiden hinnat ovat nousseet.
• Huoltovarmuuden merkitys on korostunut epävarman maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi, ja kotimaiset ratkaisut ovat entistä tärkeämpiä
• Kiertotalous, hiilineutraalius ja kotimainen tuotanto ovat keskeisiä kansallisia tavoitteita.
• Tarve ravinnekierron parantamiseen ja ympäristöystävälliseen maankäyttöön kasvaa.

Paju vastaa moniin näistä tarpeista samanaikaisesti. Pajun potentiaali suomalaisessa biotaloudessa on pitkälti hyödyntämättä. Pajuviljely tuo uuden liiketoiminnan alustan, jossa yhdistyvät ekologisuus, paikallisuus ja korkean lisäarvon tuotteet. Se ei syrjäytä metsäteollisuutta, vaan täydentää sitä, tarjoten uusia mahdollisuuksia maaseudulle, ympäristölle ja ilmastolle.

Nyt on aika katsoa paju uudessa valossa.

Kirjoittaja: Herkko Metsämäki, biotalousasiantuntija, Satafood.

Pajuarvoketjuista uutta liiketoimintaa