Perunan sadonkorjuussa liikutetaan väistämättä maa-ainesta – ja samalla voi levitä peruna-ankeroinen. Nostojärjestyksen suunnittelulla, koneiden puhdistuksella ja maa-aineksen hallinnalla voidaan pienentää ankeroisen leviämisen riskiä.

Peruna-ankeroiset (Globodera rostochiensis ja Globodera pallida) leviävät ennen kaikkea saastuneen maa-aineksen mukana. Niiden kystat voivat säilyä maassa vuosikymmeniä, joten sadonkorjuu on tärkeä ajankohta ehkäistä ankeroisen leviämistä.

Suunnittele sadonkorjuu riskin mukaan

Jos tilalla on lohkoja, joilla ankeroista on todettu tai sen esiintymistä epäillään, kannattaa edetä puhtaimmista lohkoista kohti suuremman riskin lohkoja ja nostaa tunnetut riskilohkot viimeisenä.

Nosto-olosuhteilla on merkitystä. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa välttää olosuhteita, joissa koneisiin ja satoon tarttuu runsaasti märkää maa-ainesta. Mitä vähemmän multaa kulkeutuu pellolta, sitä pienempi on leviämisriski. Riskilohkolta siirryttäessä koneisiin tarttunut maa-aines on poistettava huolellisesti. Multaa voi jäädä renkaiden lisäksi esimerkiksi nostokoneen mattoihin, seuloihin, vantaisiin, akseleiden ympärille ja alustaan. Puhdistuspaikka on valittava niin, etteivät irrotettu maa-aines ja pesuvesi päädy puhtaille viljelylohkoille.

Huomio kannattaa ulottaa koko koneketjuun: nostokoneisiin, traktoreihin, perävaunuihin ja kuljetuskalustoon. Erityisen tärkeää tämä on yhteiskoneiden ja urakoitsijoiden kaluston kohdalla.

Maa-aineksen hallinta jatkuu pellolta varastolle

Ankeroishygienia ei pääty pellon reunaan. Perunoiden mukana varastolle kulkeutuva maa voi sisältää kystia, joten eri lohkoilta tulevien erien jäljitettävyydestä kannattaa huolehtia myös vastaanotossa, varastoinnissa ja lajittelussa. Samalla on tärkeää hallita perunoista irtoava multa, pesumulta ja muu puhdistusjäte niin, etteivät ne päädy takaisin viljelymaalle levittämään ankeroista.

Ankeroisriski on huomioitava myös koko viljelykierron ajan. Kystia sisältävää maata voi kulkeutua koneiden ja sadon mukana myös silloin, kun riskilohkolla viljellään muuta kasvia kuin perunaa. Peruna-ankeroisen hallinta perustuu useiden keinojen yhdistämiseen: ankeroiskestäviin lajikkeisiin, riittävään viljelykiertoon, puhtaaseen siemenperunaan, ankeroistilanteen seurantaan sekä hyvään kone- ja peltohygieniaan.

Sadonkorjuussa hyvä nyrkkisääntö on: pidä maa siellä, mistä se on lähtöisin. Mitä vähemmän maa-ainesta siirtyy koneiden, sadon ja kuljetuskaluston mukana paikasta toiseen, sitä paremmin ehkäistään myös peruna-ankeroisen leviämistä.

*************************

Estä ankeroisen leviäminen sadonkorjuussa:

1. Nosta riskilohkot viimeisenä.

2. Puhdista kalusto ennen siirtymistä puhtaalle lohkolle.

3. Hallitse irrotettu multa ja pesuvesi.

Huom.: Jos peruna-ankeroinen on virallisesti todettu lohkolla, kyseessä on kasvinterveyteen liittyvä säädelty tuhooja. Tällöin käytännön toimenpiteissä tulee noudattaa viranomaisen antamia lohkokohtaisia määräyksiä; tämä lista on ennaltaehkäisevä hygieniaohje eikä korvaa niitä.

Lähteitä: EPPO:n peruna-ankeroisia koskevat kasvinterveys- ja torjuntaohjeet; Potato Cyst Nematode (PCN) Hub / SRUC, Technical Note TN30, 2026; USDA APHIS:n Potato Cyst Nematode -ohjeistus sekä peruna-ankeroisen integroitua torjuntaa käsittelevä tutkimuskirjallisuus.

Puhdas perunaketju – toimintatavat peruna-ankeroisen leviämisen ehkäisyyn ja riskienhallintaan