Biokaasun potentiaali vähäpäästöisenä, uusiutuvana polttoaineena on nähty jo pitkään. Silti sen tuotantomäärät polkivat Suomessa vuosia lähes paikallaan. Yksi keskeinen syy oli se, että henkilöliikenteessä päästövähennysten pääkeinoksi valittiin sähköistyminen, eikä biokaasulle, tai oikeammin biokaasusta jalostetulle biometaanille, jäänyt lopulta siinä kisassa sijaa. Kun markkina kapeni, myös investointihalukkuus hiipui, ja moni hanke jäi puolitiehen.

Viime vuosina suunta on kuitenkin muuttunut. Kiinnostava havainto on, että biokaasun tuotanto vaikuttaa lähteneen kasvuun: vuonna 2024 tuotanto kasvoi 2,8 % edelliseen vuoteen verrattuna. Vieläkin kiinnostavampaa on se, että investointinäkymä on todella vahva: biokaasulaitoshankkeiden määrä on ollut kasvussa, ja EK:n Vihreiden investointien dataikkunan mukaan kuluvalle vuodelle on kohdistettu jopa 258 miljoonan euron biokaasulaitosinvestoinnit. Tosin osa näistä laitoshankkeista on edelleen esiselvitys- tai suunnitteluvaiheessa. Myös Satakunnassa on käynnissä merkittäviä biokaasulaitoshankkeita. Auris Energian Säkylän biokaasulaitoshankkeen investointipäätöstä odotetaan tämän vuoden aikana, ja Porissa Nevel laajentaa nykyistä laitostaan.

Mitä siis oikein on tapahtunut? Biokaasun tarina ei päättynytkään henkilöliikenteen sähköistymiseen! Päästövähennyksiä tarvitaan edelleen erityisesti sektoreilla, joita on vaikea sähköistää: raskaassa liikenteessä, meriliikenteessä ja teollisuudessa. Näissä biokaasu toimii jo nyt. Lisäksi geopoliittiset kriisit ovat nostaneet esiin toisen, tärkeäksi osoittautuneen ajurin: biokaasun kotimaisuuden. Biokaasu ei ole vain vähäpäästöinen, vaan myös paikallinen ja hajautettu, huoltovarmuutta edistävä energiaratkaisu.

Biokaasulaitokset eivät myöskään ole pelkästään energiantuotantolaitoksia. Niiden olemukseen kuuluu keskeisesti kyky käsitellä ravinnerikkaita sivu- ja jätevirtoja siten, että niistä saadaan talteen sekä energia että ravinteet, ja juuri tämä ominaisuus tekee biokaasulaitoksista kiinnostavan ja monipuolisen kiertotalousratkaisun. Ravinteet jäävät biokaasun tuotantoprosessissa syntyvään mädätysjäännökseen kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Näillä ravinteilla voidaan korvata mineraalilannoitteita, joiden tuotanto on energiaintensiivistä, riippuvaista neitseellisistä raaka-aineista sekä maakaasulla tuotettavasta ammoniakista, jota tuodaan mm. Venäjältä. Biokaasulaitokset parantavat siis huoltovarmuutta myös kotimaisen kierrätyslannoitetuotannon muodossa.

Kotimaisten kierrätyslannoitteiden tuotanto ja käyttö edistää huoltovarmuuden lisäksi luonnonvarojen kestävää käyttöä. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan jopa 90 % peltojen fosfori- ja 37 % typpilannoituksesta voitaisiin kattaa ravinnerikkaiden sivu- ja jätevirtojen, kuten lannan, puhdistamolietteiden ja biojätteiden, sisältämillä ravinteilla. Kierrätyslannoitteet sisältävät myös peltojen kasvukunnolle tärkeää orgaanista ainesta, jota ei mineraalilannoitteista löydy.

Kaikkia jäte- ja sivuvirtojen ravinteita ei kuitenkaan tällä hetkellä saada optimaalisesti hyödynnettyä. Yksi keskeinen haaste on ravinteiden alueellinen epätasapaino: kotieläintuotannossa muodostuva lanta sisältää paljon ravinteita, mutta tuotanto on Suomessa keskittynyt tietyille alueille, jolloin lannan sisältämän fosforin määrä ylittää näillä alueilla peltojen tarpeen. Keskitetyt, edellä mainittuja jäte- ja sivuvirtoja käsittelevät biokaasulaitokset voisivat teoriassa ratkaista tätä ravinnekierron haastetta ja toimittaa tuottamiaan kierrätysravinteita niitä tarvitseville pelloille. Näin voitaisiin parantaa myös vesistöjen hyvinvointia. Tämä yksinkertaiselta kuulostava ajatus ja ansaintalogiikka on kuitenkin käytännössä osoittautunut ainakin osittain vaikeaksi toteuttaa.

Keskitetyt, kotieläinten lantaa syötteenään käyttävät biokaasulaitokset rakennetaan luonnollisesti alueille, joilla muodostuu paljon kotieläinten lantaa, koska vesipitoista lantaa ei kannata kuljettaa kovin kauas sen syntypaikasta. Kotieläinkeskittymien pelloilla on yleensä fosforia riittävästi tai liikaa, jolloin ”ylimääräinen” fosfori olisi järkevää kuljettaa hieman kauemmas sellaisille pelloille, joilla on puutetta fosforista. Mädäte on kuitenkin vesipitoista, eikä senkään kuljettaminen kovin kauas ole taloudellisesti järkevää.

Toinen mainitsemisen arvoinen haaste on puhdistamolietteitä käsittelevien laitosten mädäte, johon liittyy mielikuvia ja rajoitteita, jotka vaikeuttavat sen hyödyntämistä, vaikka nykyisen tutkimustiedon mukaan riskit ovat hallittavissa. Näiden haasteiden vuoksi monella nykyisellä ja suunnitteilla olevalla biokaasulaitoksella panostetaan mädätteen jatkojalostukseen. Mädätettä jatkojalostamalla ravinteita voidaan erotella ja tiivistää kuljetettavampaan ja ravinnepitoisuuksiltaan optimaalisempaan muotoon, jolloin niitä saadaan sinne, missä niitä tarvitaan. Esimerkiksi Satakunnan lähialueella Oripäässä teollisen mittakaavan biokaasulaitoshanketta kehittävä Wega Group on saanut Ympäristöministeriön rahoituksen RUORI-hankkeelle. Hankkeessa selvitetään potentiaalisia teknologioita mädätteen käsittelyyn ja siitä jalostettujen kierrätyslannoitteiden sekä maanparannustuotteiden valmistukseen. Tavoitteena on pystyä kuljettamaan fosforipitoinen jae kustannustehokkaasti Saaristomeren valuma-alueen ulkopuolelle.

Parhaimmillaan biokaasulaitos tuottaa uusiutuvaa energiaa ja kierrättää tehokkaasti ravinteita ruokajärjestelmän sisällä. Tällä ajatuksella toimiva biokaasulaitos onkin monissa kiertotalouskeskittymissä tärkeä solmukohta. Esimerkiksi Lahdessa Hartwallin panimon yhteyteen rakennettu biokaasulaitos hyödyntää panimoprosessissa syntyvää mäskiä biokaasun tuotannossa. Biokaasu käytetään panimon tarvitseman höyryn tuotantoon, ja mädäte palautetaan paikallisille viljelijöille ohrapeltojen lannoitteeksi. Pelloilta korjattava mallasohra kiertää takaisin panimolle.

Myös Satakunnasta löytyy hyvä esimerkki Kirkkokallion ekoteollisuuspuistossa toimivasta Gasumin biokaasulaitoksesta. Laitos käsittelee mm. alueella toimivissa elintarvikealan yrityksissä muodostuvia biopohjaisia jäte- ja sivuvirtoja sekä jätevesilietteitä ja tuottaa lämpöä ja sähköä näille samoille yrityksille. Biokaasulaitoksen mädäte hyödynnetään maataloudessa lannoitteena.

Satakuntaan on suunnitteilla myös uusi, poikkeuksellisen kiinnostava alueellinen symbioosi. Auris Energian Säkylään suunniteltu biokaasulaitos käsittelisi elintarviketeollisuuden ja maatalouden sivuvirtoja, tuottaisi biokaasua alueen teollisuuden käyttöön sekä kierrätyslannoitteita maatalouteen tyypillisen biokaasulaitoksen tapaan. Innovatiivinen ja uraauurtava ratkaisu tässä kokonaisuudessa on Säkylästä Harjavaltaan suunniteltu kaasuputki, jota pitkin jalostamaton, hiilidioksidista ja metaanista koostuva biokaasu toimitettaisiin P2X:n vetylaitoksen metanointiprosessiin. Metanointiprosessissa vihreän vedyn lisäksi käytettävä hiilidioksidi olisi tällöin biogeenistä ja tekisi lopputuotteena valmistettavasta e-metaanista kestävämmän.

Biokaasulaitosten rooli osana laajempia teollisia ja alueellisia symbiooseja näyttää siis edelleen kehittyvän, ja tällaiset avaukset saavatkin ajattelemaan, että biokaasulaitosten kaikkea potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty tai ehkä edes keksitty. Samanaikaisesti Satakunnassa, kuten muuallakin Suomessa, on edelleen hyödyntämättömiä biopohjaisia sivu- ja jätevirtoja. Tilaa uusille biokaasulaitoksille ja niiden ympärille rakentuville innovatiivisille kokonaisuuksille pitäisi siis olla. Tulevaisuudessa näihin kokonaisuuksiin voidaan synteettisten polttoaineiden tuotannon lisäksi kytkeä vaikkapa kasvihuoneviljelyä, levän kasvatusta tai biohiilituotantoa.

Tämä kaikki palaa siihen, että biokaasulaitos on todella paljon muutakin kuin energiantuotantoa. Vaikka jatkossakin biokaasu tulee kattamaan vain pienen osan Suomen kokonaisenergian kulutuksesta, se yhdistää hienosti energian tuotannon, ravinteiden kierrätyksen sekä jäte- ja sivuvirtojen hyödyntämisen. Oikein toteutettuna biokaasutuotanto on koko ruokajärjestelmän kestävyyden kannalta merkittävä ratkaisu, koska se vähentää ruoantuotannon päästöjä tuottamalla päästötöntä energiaa, vähentämällä lannankäsittelyn ilmastovaikutuksia ja mahdollistamalla vähäpäästöisten kierrätyslannoitteiden tuotannon. Samalla se lisää ruokajärjestelmän kriisinkestävyyttä ja pienentää vesistöihin kohdistuvaa ravinnekuormitusta.

Biokaasun koko potentiaali kannattaa siis ottaa käyttöön!

Haluatko lukea lisää biokaasun mahdollisuuksista? Tutustu Biokaasu Satakunnassa – saatavuus ja teollisuuskäyttö -raporttiin, joka kokoaa yhteen ajankohtaisen tilannekuvan biokaasun tuotannosta ja teollisista käyttömahdollisuuksista Satakunnassa.

Satakunnan biotalouden vahvistaminen ja varmistaminen - BIOVAHVA